torstai 24. lokakuuta 2013

Ryhmä 2: Oppiminen omatoimisena tekemisenä ja toisilta oppimisena



Jaoimme aiheen pienempiin osiin, joista muotoilimme jokaiselle omat oppimiskysymykset:
  • Minkälaisia asioita voi omatoimisesti oppia?
  • Mitä voi tehdä itsenäisesti?
  • Minkälaisia ryhmätyötapoja on? 
  • Minkälaisia erilaisia oppimistapoja on? 
  • Miten voimme hyödyntää vertaisoppimista? 
  • Miten ryhmät opettavat toisiaan?
Yhteisesti keskustellen saimme ylös seuraavia asioita:

Mitä on oppiminen?

Oppimista ei voi määritellä yhdellä sanalla tai lauseella, oppimista on monenlaista:
  • tiedon vastaanottamista ja varastoimista muistiin 
  • teorian ja käytännön yhdistämistä
  • asiayhteyksien oivaltamista
  • sisäistämistä, ymmärtämistä
  • tiedon siirtämistä 
  • laajempien kokonaisuuksien hahmottamista 
  • kokemista 
  • tiedon tai taidon käyttöönotto 
  • mallin oppiminen, matkiminen 
  • uudistumista, kehittymistä 
  • vanhan poisoppimista 
  • elinikäinen prosessi 
  • sosiaalinen tapahtuma
Oppimiseen vaikuttavia tekijöitä:
  • kulttuuri, ympäristö, koulu, perhe
  • tietoisuus omista vahvuuksista ja heikkouksista
  • kognitiiviset prosessit ja taidot'
  • motivaatio sisäinen ja ulkoinen
  • minäkäsitys
  • tarkkaavaisuus ja toiminnan ohjaus
  • tunteet
  • oppimisvaikeudet
  • aiemmat kokemukset
  • oma oppimistyyli
Oppimistyylit:
  • näkemällä oppiva
  • kuulemalla oppiva
  • tekemällä oppiva
  • osallistuva kokeilija
  • konkreettinen kokija
  • pohdiskeleva havainnoija
  • looginen ajattelija
Mitä vaan voi oppia omatoimisesti, kun on tarpeeksi kiinnostusta, halua ja tahtoa. Oppimista helpottaa, kun aihe ja käsitteet on tuttuja tai helposti ymmärrettävissä ja kun itsellä on jonkinlainen kuva tai aikaisempi kokemus asiasta. Kouluaineita itsenäisesti muualla kuin koulussa voi oppia tekemällä kirjallisia tehtäviä, lukemalla annettua tai itse etsittyä aineistoa sekä tekemällä esim. cad-harjoituksia kotikoneella. Nykyaikana netti mahdollistaa monipuolisen itseopiskelun.

Asennustöitä ei voi tehdä koulun ulkopuolella, eikä työsalissa ilman valvovaa opettajaa tai ohjaajaa.

Vertaisoppiminen:

Ylempi luokkalaiset toimivat tutor-oppilaina, eli saavat tietyn vastuun kun tarvittavat asiat on opittu. Alempi luokkalaiset voivat kysyä neuvoa ja saavat opastusta. Erotetaan esim haalareiden väristä (automaalarit). Kokemuksia on kerätty kyselyillä ja tutor-opiskelijat pitävät käytäntöä hyvänä, tulee kerrattua asioista kun jakaa tietoa. Muita positiivisia asioita ovat välittömät suhteet eri vuosikurssien opiskelijoiden kesken, kiusaamisen ja naljailun väheneminen, uudelle opiskelijalle malli ja kontakti toiseen saman koulun läpikäyneeseen

Ryhmätyö:

Ryhmätyö lisää oppimismotivaatiota ja parantaa oppimistuloksia sekä lisää luokan yhteisöllisyyttä. Vuorovaikutus vaatii ja kehittää sosiaalisia taitoja ja samalla edistää henkilökohtaista kasvua ja itsetuntemusta. Jokainen tuo ryhmään oman panoksen, josta syntyy positiivinen riippuvuus ryhmään. Ihmisten erilaisuus on rikkaus, jokaisella oma näkökulman asiaan. Myös hiljaiset oppivat jotain. Jokainen ottaa ryhmässä luontaisen roolin, mutta joskus on hyvä sekoittaa rooleja.

Erilaisia ryhmätyötapoja:

  • Tuplatiimi: käsitellään yhtä aihetta eri näkökulmista ensin yksin, sitten ryhmissä ja lopulta koko luokka yhdessä, valitaan äänestämällä parhaat lopputulokset
  • Paripiiri: vuorotellen keskustelu
  • Aivoriihi: idean tuotanto ongelmanratkaisu, kaikki mahdolliset ideat lapulle
  • Porinaryhmä: lyhyt keskustelu aiheesta pienissä ryhmissä tai pareittain
  • Mind mapping: Miellekarttaa voi käyttää opiskeltavan asian havainnollistamiseen, asian rakenteiden ja yhteyksien selkeyttämiseen, muistiinpanojen tekemiseen tai ideointiin.
  • Tuumatalkoot: vaiheittain etenevä ideointimenetelmä. Tuumatalkoissa työskentelyhuoneen seinille kiinnitetään useita seinä- eli fläppipapereita. Osallistujat kiertelevät vapaasti huoneessa ja kirjoittavat mieleen tulevia ideoita mille tahansa paperille. Tarkoituksena on tutustua muiden ideoihin, inspiroitua niistä ja kirjoittaa uusia ajatuksia papereille.
  • Oppimiskahvila: Menetelmässä yleisö jaetaan pöytiin, joista kukin käsittelee samaa teemaa eri näkökulmasta. Kussakin pöydässä on kirjuri, joka pysyy paikallaan, mutta muut siirtyvät pöydästä toiseen käyden kaikki pöydät läpi ja osallistuen kuhunkin keskusteluun. Keskustelun tulokset kirjataan joko fläppipaperille tai suoraan pöydällä olevalle (paperiselle) pöytäliinalle. Tilaisuuden on tarkoitus olla rento ja keskusteluun rohkaiseva, joten kahvilamainen ilmapiiri on suositeltava.
  • Kuuden hatun menetelmä: Hattutekniikan ideana on katsoa ongelmaa eri näkökulmista ja samalla ottaa eri rooleja. Kenelläkään ei siis ole vain yhtä tapaa ajatella/hattua, vaan rooli ja ajattelutapa valitaan tilanteen mukaan. Roolissa ollessaan ihminen sanoo mielipiteensä helpommin kuin omana itsenään.
Miten ryhmät opettavat toisiaan? 

Ryhmät opettavat pienen osan opintokokonaisuudesta toisille. Opiskelijat kuuntelevat paremmin muita opiskelijoita, sama ymmärrys ja sama kieli, ottavat esiin asioita joita opettaja ei ehkä ottaisi (erilaiset kiinnostuksen kohteet), tai kertovat yksityiskohtaisemmin. Opiskelijoiden tietotaito kannattaa hyödyntää.

Työvaiheiden videointi pareittain: toinen tekee työn ja pari kuvaa ja selostaa vieressä miten edetään. Toisessa tehtävässä vaihdetaan rooleja.

Käyttö: ennen työtä katsotaan video, tehdään työ sanallisten ohjeiden tai piirustuksen mukaan, jos ongelmia palataan katsomaan videolta oikeaa ratkaisua.

Opiskelijat ottavat vastuun jos se heille annetaan

Oppilaitoksessa oli rikkinäinen vanha syntetisaattori. Opiskelijat selvittivät, että laite on italialainen. He saivat netin kautta selville, mistä varaosia löytyy ja miten se korjataan. Koulussa vieraillut hollantilainen innostui poikien projektista. Kansainvälisyyttä parhaimmillaan, jossa tiedonhankinnan taidot, kielitaito ja monet metataidot kehittyivät. Nyt laite taas toimii.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti